Patrik Laine on viettänyt viime viikot ansaitsemaansa kesälomaa pelattuaan lähes kaksi vuotta tiukkaan tahtiin kiekkoa.

Sensaatiomaisen tulokaskauden pelanneen suomalaisen päätös jättää kevään MM-kisat väliin sai paljon ymmärrystä mutta myös osansa kritiikistä. Laine teki kovan ratkaisun. Tässä vaiheessa on jo selvää, että se oli oikea kaikkien kannalta.

Laine oli NHL-kauden loppupuolella väsynyt, eikä hänen pelaamisensa olisi palvellut Leijonia samalla tavalla kuin vuosi sitten MM-kisoissa. Laineen maaginen laukaus olisi tuonut varmuudella maaleja, mutta kokonaisvaltainen pelaaminen olisi ollut enemmän hakusessa.

Winnipeg Jetsin tähtitulokkaan ja muiden NHL-pelaajien kieltäytymiset tarkoittivat sitä, että Suomen joukkueessa ei ole kevään MM-kisoissa tähtiluokan pelaajaa. Nimekkäin Leijonapelaaja Valtteri Filppula on auringonlaskun kiekkoilija. Sebastian Aho on lähimpänä tähtikategoriaa Leijonissa, mutta hänkin on enemmän pelintekijä.

Jos Laine olisi mukana kisoissa, kääntyisi muiden pelaajien katseet mieheen aivan eri tavalla kuin Ahoon. Maalintekijältä vaaditaan osumia, ja joukkuekaverit siirtäisivät osan pelillisestä ja henkisestä vastuustaan Laineelle. Henkisesti ja fyysisesti väsynyt nuorukainen ei olisi tällä kertaa tuohon pystynyt vastaamaan.

Lauri Marjamäki kertoi C Moren haastattelussa Yhdysvallat-ottelun jälkeen, kuinka kapteeni Lasse Kukkonen oli hehkuttanut kevään Leijonaryhmän joukkuehenkeä poikkeukselliseksi.

Tällaista henkeä tuskin olisi saatu luotua, jos Patrik Laine olisi mukana joukkueessa. Kyse ei ole siitä, että Laine ei olisi joukkuepelaaja. Junioriaikojensa töppäilyistä kasvanut taituri on erittäin tunnollinen kiekkoilija. Siitä huolimatta Laine on ennen kaikkea maalintekijä – itsensä ja muiden silmissä. Tässä vaiheessa uraansa Laine ei myöskään ole karismaattinen henkinen johtaja, eikä sellaista tietenkään voi häneltä vaatia. Se on kuitenkin tosiasia.

Laineen kanssa Leijonat olisi ollut kovempi joukkue paperilla. Se olisi silti ollut paljon Yhdysvaltoja ja Ruotsia huonompi.

Valtavaa kritiikkiä kotimaassa saanut Leijonaryhmä onnistui kääntämään saamansa negatiivisen huomion voimavaraksi. Lauri Marjamäen luottopelaajat olivat isossa roolissa rakentamassa timanttista joukkuehenkeä. Henkinen ja pelillinen puoli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jossa toinen ruokkii toistaan. Tuon vuorovaikutuksen tärkeä voimavara on tasainen joukkue ilman tähtipelaajia.

Aiheet Asiantuntijat Jääkiekko Laine Patrik Leijonat Toimituksen kynästä