Jääkiekon World Cup lähestyy: ”Pelkillä nuorilla sankareilla ei Suomi juhli”

Jääkiekon legendaarinen World Cup pelataan Kanadassa ensi syksynä. Turnaus on pelattu viimeksi vuonna 2004 ja silloin Suomi venyi sensaatiomaisesti finaaliin, missä hävisimme Kanadalle niukasti 2-3.

Jos katsotaan suomalaispelaajia nyt NHL:ssä, KHL:ssä ja muissa liigoissa, miltä Suomen mahdollisuudet näyttävät ensi syksynä, sivustomme asiantuntija Lauri Hollo?

– Kelataan ensin hetki historiaa. Vuonna 2004 Suomen maalilla oli huikea Miikka Kiprusoff, puolustuksessa kokeneet kehäketut Kimmo Timonen, Teppo Numminen, Janne Niinimaa, Toni Lydman, Aki-Petteri Berg ja Sami Salo, hyökkääjistä kokenutta kaartia edustivat mm. Teemu Selänne, Saku Koivu, Jere Lehtinen, Ville Nieminen, Ville Peltonen, Olli Jokinen ja Jarkko Ruutu. Alle 24-vuotiaita pelaajia joukkueessa olivat vain Kari Lehtonen, Joni Pitkänen, Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu, kaikki 21-vuotiaita.

– Tuollaisessa huipputurnauksessa kokemuksen merkitys on valtava. MM-kisat voi yhä voittaa nuorella ja suht kokemattomallakin joukkueella, mutta World Cup on täysin eri maailma. Pelkillä nuorilla sankareilla ei siellä juhlita.

Yrität siis sanoa, ettei Suomella ole riittävästi kokenutta kalustoa ensi syksyn turnauksessa?

– Suurin potentiaalinen ongelma tulee olemaan puolustuksessa. Ylipäätään NHL:ssä pelaa tällä hetkellä vain neljä suomalaispuolustajaa, kaikki suht nuoria. Rasmus Ristolainen ja Olli Määttä ovat ensi syksynä 22-vuotiaita, Sami Vatanen ja Jyrki Jokipakka 25. KHL:stä puolustuksen kokeneempaa osastoa edustavat Sami Lepistö, 31, Juuso Hietanen, 30, Topi Jaakola, 32 ja Ossi Väänänen, 35.

– Nuoria puolustajalupauksia meillä ei valitettavasti kovin paljon ole ja tuo kokenut kalustokin alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt. Hiukan pelkään, että Suomelle tulee pakkipula World Cupissa. Toki uskon, että vahvalla kehityskaarella oleva nyt 21-vuotias Esa Lindell on ensi syksynä jo meritoitunut NHL-pelaaja. Enemmän huolettaa tuo kokemuksen puute.

Miltä näyttää hyökkäyspää?

– Paljon paremmalta. Kokeneesta kalustosta meillä lienevät käytössä Mikko Koivu, Jussi Jokinen, Leo Komarov, Valtteri Filppula, Jori Lehterä ja ehkä varauksin Tuomo Ruutu. Sitten löytyy nuoresta kaartista huikea Aleksander Barkov, joka on jo osoittanut kykenevänsä pelaamaan ihan kovimmalla tasolla. On Mikael Granlundia, Teemu Pulkkista, Teuvo Teräväistä, Joonas Donskoita. Lisäksi roolipelaajista suht kokeneet Lauri Korpikoski ja Erik Haula. Hyökkäyspää ei ole ongelma, kuten ei maalivahtiosastokaan, siellä riittää kyllä vaihtoehtoja, Pekka Rinne ja Tuukka Rask tietenkin etunenässä.

Kari Jalonen vetää vielä kevään MM-kisat, mutta sitten puikkoihin astuu nuori Lauri Marjamäki, aika kova tulikaste, kun ensimmäinen turnaus on World Cup.

– Niin on. Marjamäki on osoittanut olevansa pelin uusimpien virtausten hermolla ja kokemusta on myös maajoukkueen apuvalmentajana. Mielenkiintoista nähdä, kuinka pelaajat ostavat hänen ajatuksensa ja millä pelitavalla Suomi turnaukseen lähtee. Etenkin kun valmistautumisaika on lyhyt ja yhteisiä hetkiä ennen avauspeliä todella vähän. Pieni riski, mutta en jaksa uskoa, että tämä homma Marjamäkeen kaatuu.

Miksi muuten höpiset juuri nyt jostakin jääkiekon liki vuoden päässä olevasta World Cupista, sinähän sitä paitsi vihaat jääkiekkoa senkin kukkahattusetä…

– Höpö höpö, jääkiekko on hieno peli, kunhan sen lieveilmiöt eivät varasta showta. Tällaisia turnauksia on hieno seurata, missä ovat oikeasti mukana maailman parhaat pelaajat. Toki MM-kisat puolustavat paikkaansa karnevalistisena tapahtumana, mutta World Cup on se todellinen MM-turnaus. Hienoa, että sitä on alettu taas järjestää, siksi jo nyt tämä aikainen ennakkohehkutus.