Fantastinen ilta Pekingissä: ”Dafne Schippers juoksi 200 metrin ME:n”

Pekingissä nähtiin perjantaina aivan huikeita finaaleja. Dafne Schippersin 200 metrin aika 21,63 oli ehdottomasti illan huikeinta antia. Lisäksi nähtiin loistava naisten pituuskilpailu sekä yllätyksiä pika-aidoissa.

Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo, mitä jäi päällimmäisenä käteen Pekingin perjantaista?

– Naisten 200 metrin kilpailu oli huikea. Schippersin 21,63 on minun papereissani ME, sillä edellä on Florence Griffith-Joynerin 21,34, jota ei ole leivottu puhtailla jauhoilla. Toisena tulee kärähtäneen Marion Jonesin 21,62. Sitten löytyy Merlene Otteyn 21,64 ja hänen peräänsä tuleekin sitten jamaikalaissensaation Elaine Thompsonin tämän illan hopea-aika 21,66. 23-vuotiaan jamaikalaisen kehitys on ollut muuten kauniisti sanottuna huikeaa: viime kesänä 23,23, maaliskuussa 23,09, toukokuussa 22,37, heinäkuussa 22,10 ja nyt 21,66. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei tuo ole normaalia kehitystä. Mutta ei tästä nyt tähän hätään sen enempää.

– Jokseenkin huikeaa oli katsoa myös wanhan rouvan Veronica Campbell-Brownin finaalitekemistä. Nihkeä kausi tähän mennessä, eikä hän todellakaan ollut edes välierän jälkeen mitalisuosikki. Hän tuli Pekingiin kauden parhaanaan 22,61. Alkuerissä 22,79, välierässä 22,47 ja finaalissa 21,97. VCB näytti konkreettisesti, mitä kokemus merkitsee ja pokkaa nyt pronssimitalin kaulaansa.

Mitäs sanot naisten pituudesta, kolme naista yli seitsemän metrin samassa arvokisafinaalissa?

– Huikea kilpailu kerta kaikkiaan. Ja vielä yllätyksellinen. Toki voittaja Tianna Bartolettan potentiaali tiedettiin, mutta 714 arvokisafinaalissa on kova juttu. Puhumattakaan britti Sarah Proctorin kilpailusta. Ennätys oli 698, nyt 701 ja 707 samaan kilpailuun. Ja sitten vielä Ivana Spanovickin 701. Loistava ja hieno kilpailu.

Päivän suurin pommi taisi kuitenkin olla naisten 100 metrin aidat.

– Niin oli. Yllätysvoittajan Jamaikan Danielle Williamsin potentiaali oli tiedossa, toissa kaudella hän juoksi jo 12,69. Silti voitto tässä porukassa oli iso jytky. Vielä isompi oli Saksan Cindy Rolederin hopea vain kaksi sadasosaa perässä ajalla 12,59. Viime kaudella 12,80, tänä kesänä ennen Pekingiä 12,92. Käytännössä samoja aikoja Nooralotta Nezirin kanssa läpi kauden, pois lukien tuo 12,92. Ja nyt MM-hopeaa. Hienoa nähdä näitä eurooppalaisia jättiyllätyksiä, nämä antavat uskoa meille valkonaamoille. Alina Talayn pronssi oli yllätys sekin. Olkoon onnellinen hän, joka oli moisen rivin voittajavetoon ruksinut. Joku Pihtiputaan mummo kenties, mutta ei kukaan, joka yleisurheilua on tarkalla silmällä seurannut.

Venäjälle taisi tehdä aika gutaa Sergei Shubenkovin mestaruus 110 metrin aidoissa?

– Taatusti. Maan yleisurheilu on täysin tuuliajolla ja näistä kisoista tämä oli maan toinen mitali, kun Moskovasta 2013 tuli 17 ja Daegusta 2011 peräti 19 mitalia. Shubenkov on kyllä piinkova kilpailija. Härkä David Oliver tyri kilpailunsa käytännössä katkaisemalla ensimmäisen ja kolmannen aidan, niin rajusti hän niihin törmäsi. Eikä riittänyt nuoren tilastokärjen Omar McLeodin varmuuskaan vielä. Hieno kilpailu tämäkin oli.

Mitäs muuta päivästä jäi mieleen?

– Ashton Eatonin järjetön 45,00 kymmenottelun 400 metrillä. Se on jotakin, mitä on hiukkasen hankala edes ymmärtää. Tuolla juoksulla hän nousi lähes ME-tahtiin, mutta ihan sama tuleeko sitä vai ei, tuo yksittäinen 400 metriä päivän viidentenä lajina oli järjenvastainen veto. Uskomaton urheilija kerta kaikkiaan.

Sano vielä jotain kiinalaisnaisten sopupelistä 20 kilometrin kävelyssä, olivat sopineet puoli kilometriä ennen maalia, kumpi saa voittaa…

– Kommenttini riippuu aasialaisten markkinoiden vedonlyöntikäyttäytymisestä. No ei vaan, onhan tätä harrastettu maailman sivu, että kovien joukkueiden kokeneimmalle urheilijalle pelataan voitto. En tosin tiedä, miksi naiset tunnustivat asian, koska ei tuo mitenkään räikeältä näyttänyt. Kai tästäkin joku suukopu aikaan saadaan, mutta kuten sanoin, ei tämä historian katsannossa mikään ainutkertainen juttu ollut.